Haaste: Parasta minussa

Mjäähäs. Sain ensimmäisen blogihaasteeni Riinalta, ja täytyyhän se nyt sitten lunastaa. Haaste kuuluu seuraavaasti: Kirjoita itsestäsi kahdeksan asiaa, joista pidät. Ulkonäkö/luonne/taito/mikä vain. Nyt on lupa kehua itseään! Laita haaste eteenpäin ainakin yhdelle bloggaajalle.

Käskystä, sanoi Eriikka.

1. Jääkiekko. En nyt tiedä, onko tää varsinaisesti ominaisuus, mutta olen onnellinen siitä, että olen löytänyt jääkiekon elämääni. Kiekko on niin iso osa elämääni, etten kyllä osaisi enää olla ilman sitä. Nyt menossa on playoffit ja ennen kaikkea finaalit ja kyllä tämä on parasta aikaa vuodesta. Musta jokaisella ihmisellä pitäisi olla jokin asia, joka tuo vastaavia tunteita ja sisältöä arkeen. Se voi olla vaikkapa musiikki tai joku muu harrastus, mutta ehdottomasti jotain. Ja toisekseen, tunnen olevani etuoikeutettu, sillä olen päässyt tutustumaan JYPiin, jäähallin porukkaan, organisaatioon ja pelaajiinkin. Välillä tuntuu, että sitä on jopa palanen koko juttua, eikä vain sivusta katsoja. Ja kyllähän tuon lajin parista löysin sen ukkonikin. Onnellinen olen tästä asiasta.

2. Silmät. Kyllä mää noista mollikoistani pidän niin, etten tahtoisi niitä kyllä vaihtaa mihinkään. Silmistäni olen saanut kuulla vuosien aikana paljon ja kuuleman mukaan niillä oli jonkinlainen merkitys siihenkin, että olen kolme vuotta saanut olla tuon ihanan miehen kanssa. Tiedän, että ne silimät on nätit, joten enpä myöskään epäile korostaa niitä ja olla vähän pelailematta niillä.

3. Elämän jujun löytäminen. Tällä en tahdo nostaa itseäni jalustalle enkä väittää olevani jotenkin parempi, mutta olen tajunnut, mistä tässä maailmassa on kyse. Sen sijaan tunnen monia ihmisiä, jotka ovat kyllä ihan oikeasti menneet niin täysillä pöpelikköön eivätkä edes tajua olevansa metsässä ja pitkällä. Painavat elämässään eteen päin laput silmillä uran, omakotitalon, perheen jne. kiilto silmissä. Noissa haaveissa ei ole mitään väheksyttävää, mutta siinä vaiheessa, kun ne ovat se ainoa tavoite maailmassa, minun ymmärrys hukkuu. Tavoitellaan noita, koska niin muutkin tekevät ja niin on aina tehty. Tässä maailmassa elämisessä kuitenkin on yksi asia, jota hyvin harva muistaa nostaa esille tavoitteista kysyttäessä: onnellisena oleminen. Kukaan ei voi tietää, josko elämä loppuu huomenna, joten mitä puurtaminen ja pakertaminen merkitsee silloin, jos en tänään ole onnellinen? Lainaisinpa Tuomaksen ja kavereidensa porukan vähän kuin mottoa: "Tärkeintä on se, että nauretaan ja pelleillään."

4. Piirtäminen. Vaikka piirrän nykyään tosi harvoin, olen ylpeä siitä, että olen äidiltäni perinyt piirtämisen taidon ja visuaalisen silmän. Tähän liittynee vähän myös valokuvaus.

5. Maalaisuus. Musta on ihana voida sanoa, että olen maalainen - vaikka nykyään kaupungin keskustassa asunkin. Maalaisuus tulee joka tapauksessa olemaan osa minua aina. Olen aina jossain sisimmässäni se tyttö, joka kesälomalla rapsutteli vasikoita ja kiipeili heinävajassa. Maalaisuus on opettanut niin isoja asioita minulle, että ei siitä voi kuin olla ylpeä. Ne asiat ovat esimerkiksi talkoohenki, muiden ihmisten huomioiminen ja se, että mikään ei ole itsestään selvää.

6. Työ. No on musta aika hienoa aina, kun voin sanoa olevani toimittaja. Vaikka todellisuudessahan toimittajan työ on kaukana siitä tutkivan journalismin elokuvasankaruudesta ja Remingtonin paukuttamisesta yömyöhällä, on siinä silti jotain omaa hohtoa. Ehkä siksi toimittaja olenkin.


7. Uskallus. Tuomaksen kanssa eläminen on opettanut tämän. Uskallan nykyään tehdä asioita. Uskallan lähteä ulkomaille, uskallan puhua vaikeistakin asioista, uskallan olla oma itseni. Olen siitä ylpeä, että olen vuosien aikana oppinut niin paljon kaikkea uutta. Räyhäämisen ja kiukuttelun sijaan osaan nykyään toimia asioiden eteen. Aina ei kaikki onnistu, mutta ainakin olen yrittänyt. Ja jos tosiaan ei onnistu, niin seuraavalla kerralla on jo usein onnistunut. Takaiskujen pelkääminen on lieventynyt, mutta toisaalta yrittämisen kautta olen myös ymmärtänyt, ettei minun kaikkea tarvitsekaan osata tai kaikkeen ryhtyä. Voin skipata, jos niin tahdon - uskallan myös sanoa ei.

8. Onnellisuus. Se tulee kaikista edellä mainituista asioista ja niin paljon, paljon monesta muustakin asiasta. Minä olen niin perkeleen onnellinen ihminen! Mää oon päässyt siihen tilaan, että voin nauttia elämästäni - vaikka välillä vähän rahat olisivatkin tiukilla, vaikka vähän vastoinkäymisiä tulisi tai olisi huonoja päiviä. Jokaisesta matalapainealueesta olen päässyt yli palauttamalla mieleeni sen, mitä kaikkea mulla on. Tunnen niiden asioiden takia itseni vahvaksi ja onnistuneeksi. Rakastan olla minä ja rakastan asioita ympärilläni. Elämä on ihanaa! :)

Tää oli ihan kauhean vaikea! :D Joten: sysään ongelmat eteenpäin ja haastan mukaan vaikkapa Miran, Minnan ja Einin!