Oho.

Havahduin todellisuuteen eilen, kun T tuli mun luokse makuuhuoneeseen, seisahtui kädet puuskassa ja totesi:

"Mä seuraan kahta blogia, sun blogia - ja Juha Hiitelän. Sä et oo päivittänyt blogias kuukauteen - Hiitelä kahteen. Ryhdistäytykää!"

Joten tässä ollaan. Vailla asiaa. Tai ainakin vailla energiaa kirjoittaa asiasta.

Pohdiskelin kirjoittavani työssäni kohtaamista epäkohdista. Mutta en jaksa.

Könysin nimittäin tänään sängystäni ylös klo 6.13, tein lähtöä tunnin (ennätys sinänsä: heräsin ilmeisesti sen verran ajoissa, että ehdin syödä aamupalan ennen työpaikalle siirtymistä), pussasin miestä ja poistuin työpaikalle kello 7.30:ksi. Paiskoin töitä 7 tuntia ja 36 minuuttia ja palasin kotiin. Kävin kävelylenkillä, jumppasin, kävin suihkussa, söin makkarakeiton jämät ja lysähdin tähän.

Niin että nyt sitten pitäisi olla asiaakin.

No sitä vaan, että ihmettelen niitä jotka kykenevät töidensä ohella laittamaan perheen työhön/kouluun, väsäämään aamu-, väli-, päivällis- ja iltapalat, kuskaamaan harrastuksiin, käymään kaupassa, pitämään huushollin pystyssä ja olemaan siinä välissä vielä hyvä tyyppikin. Kun musta tuntuu, että vietän päivästä 12 tuntia töissä - herään suoraan töihin ja kun tulen takaisin, onkin jo nukkumaanmenoaika. :D


Meidän huushollissa on syöty pari viikkoa vähähiilihydraattisesti. Aloite ja innostus tähän tuli T:ltä, joten mikäs siinä myötäillä mukana, kun tarjottimelle tuodaan!

Tulos: 1 kg lisää.

Otan jäätelön.