Sain Nipan ylioppilaslahjaksi keväällä 2003. Nipan kanssa taival oli jo kulkenut läpi ajo-opetuksen ja lisäharjoittelutunnit epäonnistuneen inssin jälkeen. Kortin saatuani harjoittelu jatkui monta monituista kertaa välillä Koskenpää-Jyväskylä (jäähalli), kuinka monta kertaa sitä väliä tulikaan sahattua itsekseen talven pimeinä tunteina!
Lukuvuonna 2004-2005 Nipa nousi klassikoksi Korpilahden Alkio-opistolla. Nipa kuskasi Tähtiniemestä kauppaan, Tähtiniemestä Jyväskylään, Tähtiniemestä jopa kahvila Alakulmaan satunnaisena tylsänä päivänä. Nipa oli myös täynnä tavaraa keväällä 2005, kun matka viimeisen kerran Alkio-opistolta lähti.
Sitten Nipa muutti kanssani Jyväskylään. Nipalla on joskus ajeltu kylärinkiä, haettu pitsaa kahden sadan metrin päästä krapulapäivänä, kuskattu kavereita juna-asemalle. Joskus Nipa on ollut vähän väsynyt, mutta aina jaksanut kuitenkin lähteä viemään minua eri paikkoihin, kunhan olen vain muistanut jutella nätisti ja silitellyt kojelautaa.
Kesällä Nipasta hajosi tuulettimen moottori. Syksy tuli ja ikkunat huurussa sitten ajeltiin. Oli hämmentävää, kun tähän asti Nipasta ei ole tarvinnut korjata kuin nimellisesti toisinaan jotain pientä. Oliko se lopun alkua...?
Viime viikon perjantaina Nipa väsyi jäähallin pihaan. Olin lähtemässä hyvissä ajoin hallilta kotiin käsittelemään lätkäkuvia (noin minuutti ennen ottelun loppua), mutta pihasta startatessani ei kuulunut kuin inahdus. Huoh.
Lauantaina Nipaa sitten käytiin starttaamassa kaapeleilla. Lähti kiltisti, ajelutin puoli tuntia - mutta illalla Nipa ei enää käynnistynytkään.
Lähdin pariksi päiväksi Espooseen, Nipa jäi yksin pakkaseen. Keskiviikkona startattiin Nipaa jälleen kaapeleilla ja juttukeikkani ajan Nipa sai pyöriä tyhjäkäynnillä - reilun kahden tunnin ajan. Torstaina Nipa kuskasi minua JYPin toimistolle ja kauppaan, ihan vain testimielessä. Käynnistyi, hieman kankeasti. Laitoin piuhaan ja ajastukselle, jotta perjantaina illasta pääsen taas jäähallille.
Ja kuinka ollakaan. En tiedä, onko ajastimessa jokin vika, mutta vaikka olin laskenut lämmittimen alkavan pöhistä kello 16, kello 17 ei ollut tapahtunut mitään. Ja niin siinä sitten kävi, että Tuomas tuli hakemaan minut jäähallille, Nipa jäi Yrjönkadun parkkiin. Siellä se on nyt sitten siitä lähtien ollut.
Tiistaina Nipa saanee uuden akun. Parasta tässä on se, että mulla on ensi viikon töitä Keuruulla, joten olisi kiva, jos olisi auto, jonka käynnistymiseen voisi edes suurpiirteisesti luottaa. Tällä hetkellä Nipaa täytyy näköjään koko ajan käynnistää kaapeleilla. No, ainakin on tullut se asia opeteltua kunnolla.
Joku kaunis päivähän Nipan ja mun yhteinen taival on ohitse. Onko se jo keväällä, onko se parin vuoden päästä, kuka tietää. Se riippuu siitä, saanko lähiaikoina työtä, jonka ansainnoilla olisi mahdollista ostaa uusi auto. Yksi paikka olisi nyt tärpillä, mutta mistä näistä koskaan tietää. Ennenkin saanut ko. paikan kanssa pettyä.
Joka tapauksessa. Se on surun päivä, kun joskus Nipasta luovun. Sillä on niin monet popitukset vedetty Muuramen Shellillä, on matkattu Saarijärvelle monta monituista kertaa, meinattu vetää pöpelikköön Lahden Messilässä huonon kartanlukijan vuoksi... Kauniita muistoja, mutta jonain päivänä kaikki on ohi. Onneksi muistot jäävät.
Jaa miten niin dramaattista :D Niin, se on vaan auto, mutta onhan ensimmäinen auto aina ensimmäinen auto! :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti