Tekemättömyyden autuutta

Nyt on sitten sellainen tilanne meikäläisellä. Että. Mulla ei ole mitään tekemistä.

Kerrassaan kummallinen olo. Reissun jälkeen tosin olen enemmän tai vähemmän ollut tekemättä mitään, mutta kun maanantaina sain viimeisen kouluhomman kirjoitettua ja palautettua, iski ihan todellisena vastaan tilanne, jossa minulla ei ole mitään tekemistä.

Kouluhommat ovat kypsyysnäytettä ja tutkintotodistuksen anomista vaille tehty. Kypsyysnäytteen käyn kirjoittamassa kahden viikon päästä, sen jälkeen anon todistuksen. Sitten olen medianomi, mikäli asiat menevät niin kuin toivon.

Sillä aikaa pitäisi keksiä jotain hommaa. Ainahan sitä voisi päivittää Jatkoajan kuvapankkia, kirjoitella kuviin hakusanoja ja käsitellä koneelta pönärikuvia arkistoon. Vaan ajattelinkin tänään vain katsella vähän elokuvia ja vaikkapa hieman siivota.

Tämä maistuu. En olisi uskonut, että saan joskus valmistuttua! Jossain vaiheessa iski jo itkunsekainen epätoivo - entä jos minä en vain osaa? Entä jos vain en koskaan valmistu ja koko viiden vuoden työ menee hukkaan? Kyllähän mä tän vielä saan tyrittyä, jos niikseen haluan, mutta tällä hetkellä pientä pelkoa lukuun ottamatta usko valmistumiseen on. Mä teen sen. Mähän teen sen! Ei voi olla totta!