No. Meillä on semmonen häiriintynyt tapa, että jos ovikello soi, kukaan ei uskalla mennä sitä avaamaan, mikäli ketään vieraita ei ole odotettavissa. (Eli vinkki: kannattaa soittaa ennen yllärivierailua.) No, eilen illalla sitten tietysti ovikello soi...
Koko kolmikko ihan paniikissa. Kukaan ei uskalla käydä edes ovisilmästä vilkuilemassa. Kämpästä äänet pois ja kaikki hiippailee sukkasillaan.
OVIKELLO SOI TOISEN KERRAN!
Siinä sitten mielikuvituksen laukatessa aletaan miettiä mitä hurjimpia vaihtoehtoja. (Yleensä nää puheet vaikuttaa aina siihen, että seuraava yö nukutaan säpsähdellen ja turvalukko visusti kiinni.) Potentiaalisimmat vaihtoehdot noin kello 22 tapahtuneeseen ovikellon sointiin on jeesusihmiset, jotka ovat kauppaamassa jotain. Siihen aikaan kuitenkin???
No, aikamme pohdittuamme Netta sitten keksii heittää, että "sit siellä oli kuitenkin naapurin vihreäautoinen setä, että Eriikalla on autossa valot päällä". Ihan hatusta. Nauretaan, että no niinpä, todennäköisesti juu varmasti. Meen vilkaisemaan ikkunasta - mun autossa ON valot päällä!
Otan avaimet ja lähden tietysti sammuttamaan autosta valoja. Sitten iskee hävetys, että siinä on naapurin setä kuitenkin ovisilmän takana seuraamassa, tapahtuuko meidän kämpässä mitään liikettä. Lopputulos oli se, että kietaisin pyyhkeen päähäni ("joo, kuulin kyllä ovikellon, mutta oli suihkussa niin eihän siinä ehtinyt avaamaan, joojoo") :D ja lähdin pihalle hiippailemaan.
Palattuani sisälle seuraava mietinnän aihe olikin se, kumpi loppujen lopuksi on nolompaa: ei uskalla illalla kymmenen aikaan avata ovea tuntemattomalle ovikellonsoittajalle, vai pyyhje päässä pihalla hiihtäminen (naamassa kuitenkin vielä meikit täydessä latingissa)... Että näin. Joskus sitä vain tuntee itsensä vainoharhaiseksi, helvetti :D
No, se keskiviikosta. Löysinpä muuten kamerasta viime sunnuntailta kuvamateriaalia. Normisunnuntai meillä...
(kuva sisältää tuotesijoittelua)Tilanteessa köllötellään sängyllä (nähtävästi kaksin käsin viinaa juoden) ja odotellaan, koska Ritari soittaa ja kertoo yöperhon koteloituneen. Eli soittaneensa taksin ja kertovansa koukkaavansa meidän kautta, jotta päästään Grand Stariin pelaamaan Kimbleä.
Joop. Torstaita kuitenkin mennään, lauantaina ois serkun häät. Musta tuntuu, että aiheutan itselleni kaameampaa stressiä kuin ne, jotka häitä oikeasti järjestävät... Menen kuvaamaan hääparin potretit ennen vihkitoimitusta, joten stressiä aiheuttaa tietysti sää, se missä vaiheessa itse meikkaan ja vaihdan vaatteet ja ja ja, ja kaikki tällainen. Lahja pitäisi vielä tehdä antokuntoon ja vaatteet katsoa. No, vaatteet löytyi kaapista, joten se puoli ainakin osittain pitäis olla kunnossa...
Lisäksi pitäisi hakea kameraan irtosalama Jämsästä, tehdä vähän laskuja vielä lähetettäväksi ja käydä illansuussa kuvaamassa JYPin Sami Vatasta tuossa kaupungilla. Äääää!
No jo. Ehkä aloitan to do -listan suorittamisen syömällä lounasta ja kattomalla telkkaria. Sillä se yleensä parhaiten lähtee!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti