Jyväskylässä taas...

Pärähytin sitten taas junalla Jyväskylään tänään. Jossain Pasilan ja Tampereen välissä olin unen seasta kuulevinani, että juna olis puoli tuntia myöhässä, mutta niin vain Jyväskylään saavuttiinkin ajallaan. WAAAAT??? VR:n juna ajoissa???

Ei sen puoleen, en mää ois yhtään pisempään siellä junassa kestänytkään enää.

a) Mää istuin paikoillani koko sen saamarin matkan. (Tampereelle asti nukuin ja sitten mun viereen tormuutti niin kauhea lauma porukkaa, että kai mää jotenkin panikoiduin ja lamaannuin täysin siitä enkä enää uskaltanut liikkua senttiäkään koko loppumatkan aikana.) (Voin muuten kertoa, että oli hanuri puuduksissa kun pääsin Jkl:n asemalla junasta pihalle.) :D

b) NE TEINIT. Siinä oli joku viisihenkinen teinilauma heti mun takana istumassa. Tai "istumassa". Ei saamari sentään sitä hönötystä ja riehumista ja metelöintiä ja vittu-sanojen määrää. Jossain vaiheessa porukan typy (porukka sisälsi siis neljä poikaa ja tytön) ehdotti, että menisivätkö he ravintolavaunuun. Oli ihan viittä vaille, etten olisi noussut siitä penkistä ja huutanut niille että "MENKÄÄ!!! MENKÄÄ JO, ÄLKÄÄ YHTÄÄN JARRUTELKO!"

c) No ei kai muita syitä ollutkaan.

Sitten palaveriin ja just saavuin kotio. Home sweet home, tänne on aina kiva tulla, oli sitten ollut missä tahansa. Ensimmäisenä sielu alkoi laulaa hoosiannaa ja hallelujaata, kun näin mun sängyn... Enpä taas muistanutkaan miten ihanan pehmeä se on! (Tarkoittaa vähän myös sitä, että miten... no, huonohko se T:n kämpällä oleva sänky on) :D

Katottiin muuten eilen T:n kanssa ehkä maailman huonoin leffa. Dog Soldiers. Sattui tulemaan jostain leffakanavalta ja kun ohjelmatiedoissa luki "kauhu", oli pakko tarttua härkää sarvista ja vilkaista, minkälainen kauhuleffa oli tarjolla.

Pääosin fiilis leffan aikana oli tämä.

No, siinä oli ihmissusia, paljon suolenpätkiä ja kotikutosia tehosteita.

Loppuleffan aikana mietittiin kotikutosen määritelmää, mietittiin myös, että mikä on kotivitonen.

Buhaha.

Mulla ei oo ollut nyt pariin päivään kameraa vieläkään messissä, joten mennään vielä musiikkiasioilla. Ei siitä pääse mihinkään, että Ozzy-setä on vain vanhoillaan päivillään tehnyt aika toimivan veisun: Let me hear you scream

P.s. Mulle tuli junassa hirveä hinku pelata Simsiä. En ole pelannut sitä varmaan ikuisuuksiin. Enkä varmaan jaksa pelata nytkään, mutta tulipahan mainittua.