Ma klo 15.31. Badgerbadgerbadgerbadger. Nauratti kaupassa.
Ma klo 17.56. (Kauheeta, kun tästäkin tuntuu olevan ties kuinka kauan aikaa - no tällä viikolla kokattiin...) Maanantai-illan menyyssä oli porsaksen ulkofileetä vuohenjuustolla ja mintulla maustettuna, ohessa uunikasviksia ja fetainen salaatti. Ihanaa ruokaa, oi että! Muru se osaa niin hyvin kokata, oli possukin melkein kuin hampaattomalle tehty.
Ti klo 19.05. Paras tiistai-ilta. Valkoviiniä ja lätkää. :)
Ke klo 23.39. Se on syssy ny.
Ti klo 23.44. Pastorin baarissa oli vielä ihan rauhallista tiistaina, sen sijaan keskiviikosta lauantaihin odotettiin kovasti porukkaa. Oktoober.
Ke klo 17.27. Nom. Heilahti taas darrapannun puolelle, tällä kertaa vuorossa ihan rehellinen makkarapöperö! Lisukkeena maanantaina jäämäksi jääneillä vuohenjuustolla ja mintulla maustettu paistettu kananmuna ja fetainen salaatti.
Ke 21.25. Iltateetä. Väykkä-mukista.
To klo 20.11. Meni iltavuorossa suorastaan hermo. Bongasin tuollaisen otsikon netistä. Tulipa vaan mieleen, että miksi edes lähteä ulkomaille, jos...? Siis onko niitäkin ihmisiä edelleen, jotka ulkomaille mennessään haluavat puhua vain suomea?
Su klo 13.28. Jostain syystä viikonlopun viimeisenä työpäivänä tämä nauratti. Hekottelin itsekseni enemmänkin kanssa toimituksessa - no "LIIKENNE" JA "LIIKENNE", "TIEDOTE" JA "TIEDOTE"...
Su 15.02. Tässä kohtaa sujui tämä viikonloppu. Suurin osa tästä viikonlopusta.
Su klo 17.44. Loppuun pitää vähän leuhottaa. Jätin vasemmanpuoleiset pois, otin oikeanpuoleiset hätätapauksia varten tilalle. Pariin päivään en enää purkkaakaan tarvinnut. Olkaamme siis ylpeitä minusta! Kerrottakoon kuitenkin, että tähän lakkooni sisältyi se, että lupasin itselleni, että baarissa saan polttaa tupakkaa niin halutessani, mutta kaiken maailman muut pössyttelyt jätin pois. Ja se piti.
Voin kuitenkin kertoa, että sen verran oireita tuosta tupakanpolton lopettamisesta mulle tuli, että mä muutuin ihan kauhean itkuiseksi. Torstaina oli hellyttävä mennä töihin, kun minua hivenen sinne lampsiessani vitutti. Sanoin työkavereilleni, että nyt on sellainen tilanne, että olen lopettanut tupakoinnin ja että siinä on sellainen pieni haitta, että minua sitten itkettää koko ajan. "Mä oon nyt vähän herkkänä..." - ja saman tien mua alko itkettää. :D No, totesin siinä sitten, että menenpä vessaan ryhdistäytymään, tulen kohta takaisin.
Eikä siinäkään mitään, mutta varapäätoimittaja sattui olemaan naistenvessassa juuri, kun minä silmät punaisina tulen kopista tyrskimästä. Mitäpäs siinä sitten, yritä siinä selittää, että "kyllä mulla kaikki ihan hyvin on, tää on vain tällainen reaktio..." :D
Ihmisten reagoinnit olivat kyllä mielenkiintoisia. Kun joku ihminen itkee, ensimmäinen reaktio on aina lohdutus. Mutta entäs, kun ihminen itkee positiivisesta asiasta johtuen? Siinä muuten monen ihmisen sormi menee suuhun. :D No, tässä tapauksessa ei ainakaan kannata tupakkia tarjota! :D
Minä lähen sunnuntaibaariin, moro!
Edit klo 22.55. Tällaiset terveiset vielä:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti