Ensi kerran tämä tuli mieleen tämän reissumme alkumetreillä Bangkokissa. Asuimme kaukana keskustasta, jossa paikalliset eivät juuri osanneet englantia. Mitä sitten? Ihmisillä on olemassa yksi kieli, joka on sama: hymy, eleet ja eläminen.
Hotellissa englanninkielen taito oli toisinaan hyvin hakusassa. Välillä respassa oli kolme-neljäkin tyttöä yrittämässä selvittää, mitä kysyimme. Hotellin baarissa englanninkieli sujui vielä kehnommin. Kielimuurista huolimatta - tai juuri siitä johtuen - oli niin hellyttävää nähdä se tarjoilijan ilme, kun hän lopulta tajusi, mitä sanoimme. Se helpottunut ja iloinen hymy kasvoilla ja juoksujalkaa takahuoneeseen poistuminen. Se ilon määrä, minkä heille toimme, kun kiitimme palvelusta.
Hotellin vieressä olevassa katukuppilassa englantia ei osattu lainkaan. Tässä vaiheessa tajusin, että eleet silti toimivat. Jos sanon englanniksi, että ruoka oli taivaallista, he eivät välttämättä ymmärtäneet. Kun hymyilin ja hieroin mahaani, he ymmärsivät. Suomalainen tapa kommunikoida on joskus heitettävä romukoppaan. Eihän suomalainen hiero vatsaansa ruoan päälle, se on junttia! Se on kuitenkin se ele, jolla ilmaistaan, että maha on nyt täynnä, ruoka oli hyvää ja olen tyytyväinen. Kiitos paikallisella kielellä kädet yhdessä. Minä voin tulla vastaan kieliasioissa, jos he eivät osaa minun kieltäni.
Sitten toinen asia. Viime reissullamme Indonesian Sumatralla heräsimme niihin karmeisiin kauneusihanteisiin, joita länsimaissa ihannoidaan. Länkkärinaisenhan pitää olla laiha mutta muodokas (eli?), heikko mutta vahva (eli?) - kaunis, söpö, persoonallinen ja mitä vittu kaikkea siihen listaan kuuluukaan. Ulkonäkö on ihan järkyttävän merkittävä asia länsimaisessa yhteiskunnassa; johan näitäkin tutkimuksia on tehty, että ylipainoiset ja "rumat" ihmiset saavat heikommin töitä kuin hoikat ja kauniit. Niin.
Toba-järvellä törmättiin ensi kerran siihen, mistä kaikki on lähtöisin. Naisen muodot kiinnostavat. Iso länkkärimies on varakas ja hyvinvoiva.
Eli mitä luulette, mitä tapahtui, kun meikäläisen kaltainen persevä nainen ja Tuomaksen kokoinen vaalea länkkärimies meni Sumatran kehitysalueille?
Jo oli meikäläisen vieressä miestä jonottamassa ja odottamassa, milloin Tuomas poistuu paikalta.
Tuomas kävi Toba-järvellä kioskissa, jolloin kioskinpitäjä mamma kutsui takahuoneesta tyttärensä tarjolle. "Ota tästä, vauras länkkärimies!"
Minun mielestäni naisen kuuluu olla nainen. Lantio, takamus ja rinnat ovat asioita, jotka erottavat naisen miehestä. Leveä lantio ja isot rinnat ovat äidin merkki. Kautta aikojen nainen on ollut se, joka tekee lapset, on äiti, huolehtii. Minä en vain voi tajuta sitä, että kuinka länsimaissa on voitu poiketa niin kauas siitä ihmisen perimmäisestä luonteesta? Miksi naisen pitää olla pakkasen raiskaama pulkannaru, miksi reheviä naisia katsotaan niin nurinkurisesti? Miten voi oikeasti olla, että ihminen on niin vieraantunut omasta alkuperästään?
Ollaan tässä suunniteltu seuraavaa reissuamme. Mietittiin, olisiko Afrikka seuraava mantereemme, nyt kun pari kertaa jo olemme Aasiassa käyneet. Hivenen tutkimusta tehtyämme olemme alkaneet päätyä Tansaniaan ja Zanzibarin saareen.
Tsekkasin, mitä Seikkailijan Atlas Mad World kertoo Tansaniasta.
"Iso berberi eli kokoisa äässi on tansanialainen kauneusihanne, persevä nainen saa peräänsä kunnioittavia katseita ja kosiomiehiä."
Sillä lailla, sinne. :D Tämän perusteella Tuomas kruunataan ehkä kyläpäälliköksi eikä me päästä sieltä ikinä pois. :D
0 kommenttia:
Lähetä kommentti